1990 luvun alun lamasta on yli 15 vuotta. Suomi kohtasi silloin taloudellisia ongelmia, joiden mittasuhteista ja syvyydestä ei tuntunut kenelläkään olleen kokemuksia saati mallia niiden käsittelemiseen ja ratkaisemiseen. Talouden yleiset lähtökohdat olivat valmiiksi vaikeat. Yritykset ja valtio olivat velkaantuneet noususuhdanteen ja valuutan vapauttamisen riehassa. Valuuttakellutus ja devalvaatio veivät koko kansantalouden kuilun partaalle.
Olin itse aloittanut 1980-lopulla säästöpankin lakimiehenä erityisrahoituslaitoksen perintälakimiehen tehtävistä. Oli hienoa päästä luomaan uutta, tekemään positiivisia asioita dynaamisessa työyhteisössä…
Sitten kaikki kaatui. Elämä vei itseni hoitamaan yritysten saattohoitoa, konkursseja ja omaisuuksien realisointeja. Säästöpankin raunioille perustetulle Omaisuudenhoitoyhtiö Arsenalille asetettiin monenlaisia paineita, jotka ohjasivat päätöksentekoa ja linjauksia paljon enemmän kuin julkisuudessa ymmärrettiin. Päätökset eivät aina myöskään vastanneet niitä arvoja, joilla asioita olisi säästöpankkihengessä toisissa olosuhteissa ratkaistu. Julkisuutta saivat konkurssiin ajautuneet, katkeroituneet yrittäjät ja takausvelalliset. Menestystarinoitakin oli ja saatiin aikaan, vaikka niistä ei niin paljoa puhuttu eikä ansiomerkkejä jaettu.
Siitä lamasta selviydyttiin. Se on pääasia.
Ilmassa on paljon samoja synkkiä enteitä. Yleisesti vakuutellaan, että yritykset ja rahoittajat ovat nyt paljon vahvempia ottamaan vastaan laskusuhdanteen ongelmat, mutta ajan merkit ovat pelottavan suuntaisia; yritykset reagoivat kovin rajuilla työvoiman vähentämistoimilla, yritykset ovat ajautuneet käyttöpääomaongelmiin tilausten supistumisen johdosta, rahoittajan luottoehdot ovat kiristyneet ja ensimmäiset viestit konkursseista ja yrityssaneerauksista on jo saatu.
Mitä edellisen laman kokemuksista pitäisi oppia ja viisastua?
Rahoittajalla on tapana vetäytyä varovaisuuteen, kun se kokee saatavansa olevan vaarassa. Silloin yrittäjänkin luottamus pankkiaan kohtaan kokee kolauksen. Keskinäinen kyräily voi johtaa epäluuloihin ja vääriin reagointeihin puolin jos toisinkin. Avoimuus, tosiasioiden kertominen lisäävät luottamusta.
Pankkien luottopäätökset perustuvat kirjallisiin analyyseihin asiakkaan liiketoiminnasta, kannattavuudesta ja ennusteista. Yrityksen kirjanpidon ja seurantajärjestelmien merkitys korostuu erityisesti huonoina aikoina. Asiantuntemukseen kannattaa satsata jotta itsellä ja sidosryhmille on esittää nopeasti mahdollisimman täsmällistä ja oikeaa tietoa yrityksen tilasta.
Yrityksen on syytä olla aloitteellinen vaikeissakin tilanteissa. Yrittäjyyden keskeiset luonteenpiirteet, ehtymätön kekseliäisyys ja optimismi, saattavat tyrehtyä kokonaan, kun yrittäjä löytää oman yrityksensä syvissä vaikeuksissa ja uhkaavan katastrofin. Silloin on hyvä muistaa, että monenlaista apua ja tukea on saatavissa. Tätä tukea kannattaa hakea ja saada sen avulla oma luova dynaamisuus palautumaan uusien aloitteiden löytämiseksi ja ratkaisuvaihtoehtojen esittämiseksi.
Synkässäkin tilanteessa ratkaisu voi löytyä. Yrityksen mahdollisuudet ja voimavarat tuntee parhaiten yrittäjä itse. Tätä lähtökohtaa ei tarvitse hävetä eikä kätkeä, vaikka virheiden ja ongelmien avoin tunnistaminen on hyväksi, usein jopa luottamusta lisäävää.
Murheellisimmat tilanteet 1990-luvulla aiheutuivat silloisista vakuuskäytännöistä, jotka johtivat yrittäjien ja heidän sukulaistensa rajoittamattomien takaus- ja panttaussitoumusten antamiseen. Laaja yleistakausten ja -panttien käyttö raunioitti perheiden, joskus sukujenkin talouden vuosiksi. Lainsäädäntö ja pankkikäytäntö ovat siitä onneksi muuttuneet oikeaan ja kohtuulliseen suuntaan. Yrittäjän on silti pidettävä puolensa, valvottava etujaan. Takaussitoumuksen antaessaan tai perheensä asunnon pantatessaan, on ymmärrettävä, että perusvarallisuuteen kuuluva omaisuus voi jossakin taloudellisessa tilanteessa mennä velkojen maksuun. Sitoumuksia antaessaan on syytä miettiä, mikä yrittämisen hinta on.
Vaihtoehtoja tuntuu siis olevan vaikeinakin hetkinä. Ratkaisujen on tapana löytyä. Lopputulos voi olla epämiellyttävä. Uutta luottoa ei enää myönnetä pankista eikä riskirahoittajiltakaan. Velat ovat kasvaneet liian suuriksi. Edellytyksiä yrityssaneerausmenettelyynkään ei ehkä ole. Yrityksen lopettaminen kenties konkurssimenettelyn kautta voidaan sekin tehdä järjestyneesti ja asiallisesti. On asioita joihin voi vaikuttaa ja myös niitä, joihin ei voi vaikuttaa,
Uuden aloittamistakin auttaa, kun yritystoiminnan päätymisestä ei jää jälkeen rikosoikeudellisia seuraamuksia, kaiken raunioittavia henkilökohtaisia velkavastuita, katkenneita ihmissuhteita läheisiin ja sidosryhmiin.
Hannu Vehanen
yrittäjä, asianajaja
ent. perintälakimies
