Taloudellinen toiminta rakentuu sopimusvapaudelle, jonka keskeisin piirre on sopimusten sitovuuden periaate. Tämä tarkoittaa sitä, että sopimusosapuolten on täytettävä velvoitteensa sovitulla tavalla. Kun yritys ottaa velkaa, se tekee sopimuksen luotonantajan kanssa lainan ehdoista ja takaisinmaksusta. Jotta rahoitusjärjestelmä toimisi, luotonantajan on voitava luottaa siihen, että velallinen suorittaa velkansa sopimuksen mukaisesti.

Näin ei aina kuitenkaan käy. Yritys voi joutua taloudellisiin vaikeuksiin, mikä ei näinä aikoina ole lainkaan harvinaista tai yllättävää. Lainsäädäntöön on yhtäältä luotu mekanismit, joilla velkoja voi tehokkaasti periä erääntynyttä saatavaansa. Toisaalta laissa on järjestelmä, jota hyödyntämällä velallinen voi täysin laillisesti pyrkiä tervehdyttämään liiketoimintaansa, vaikka tämä johtaisi velkojien saatavien leikkaamiseen.

Suomen yrityssaneerauslainsäädännön syntymiseen vaikutti keskeisesti 1990-luvun alun voimakas lama, joka johti konkurssien jyrkkään kasvuun. Yrityssaneerauslainsäädäntö antoi yrityksille uudenlaisen välineen maksukyvyttömyysvaikeuksista selviytymiselle. Yrityssaneerauslakia on sen voimaanastumisen jälkeen muutettu useaan otteeseen. Lain perusajatus on kuitenkin edelleen sama: taloudellisissa vaikeuksissa oleva, mutta elinkelpoinen yritys, voi saada mahdollisuuden yrityksen tervehdyttämiseen käräjäoikeuden vahvistaman saneerausohjelman mukaisesti.

Huomattavaa on, että yrityssaneerauksista noin puolet epäonnistuu ja saneerausohjelman toteuttaminen keskeytyy. Vaasan yliopiston professori Erkki K. Laitisen tutkimuksen mukaan syy taloudellisiin vaikeuksiin on saneerauksessa onnistuneilla yrityksillä huomattavan usein tuote- ja rahoitusmarkkinoilla. Tällöin saneerauksessa onnistuneet yritykset ovat saneerausohjelmaan mukaisesti keskittyneet ydinliiketoimintaansa ja markkinointiin. Epäonnistuneiden yritysten saneerausohjelmassa puolestaan on keskitytty passiivisiin keinoihin eli oman pääoman lisäsijoittamiseen ja kustannusten leikkaamiseen.

Vaikka laki mahdollistaa yrityssaneerausmenettelyyn hakeutumisen jo silloin kuin yritystä uhkaa maksukyvyttömyys, tehdään saneerausmenettelyhakemus usein aivan liian myöhään. Yrityksen tulisi mahdollisimman aikaisessa vaiheessa tunnistaa ja ennakoida ne seikat, jotka voivat ajaa yrityksen taloudellisiin vaikeuksiin. Laskevassa kysyntätilanteessa resursseja on hyvissä ajoin mukautettava toiminnan kannattavuuden säilyttämiseksi.

Aina ei ole tarpeen hakeutua lakimääräiseen saneerausmenettelyyn. Maksuvaikeuksia ennakoivan yrityksen tulisikin olla aktiivisesti yhteydessä velkojiinsa ja pyrkiä pitämään nämä ajan tasalla yrityksen tilanteesta ja sopia tarvittaessa velkojen maksuohjelmasta. Liian usein toimitaan niin, että ilman yhteydenpitoa velkojiin laskuja maksetaan myöhässä, mikä aiheuttaa levottomuutta ja epävarmuutta velkojien keskuudessa.

Tilanteessa, jossa yritys ei kykene maksamaan kaikkia velkojaan niiden erääntyessä, on syytä olla tarkkana. Tärkeintä on pyrkiä kohtelemaan velkojia tasapuolisesti ja olla velkojille avoin tilanteen suhteen. Yritys ei saa asettaa esimerkiksi verottajaa huonompaan asemaan kuin muita velkojia. Näin siitäkin huolimatta, että yrityksellä voi olla kiusaus hoitaa ensisijaisesti tavarantoimittajien laskut liiketoiminnan jatkumisen turvaamiseksi. Mikäli velkojia ei kohdella tasapuolisesti, on vaara että yrityksen johto syyllistyy rikoslaissa säädettyyn verorikkomukseen tai velkojan suosintaan. Tämä saattaa johtaa yrityksen johdon henkilökohtaiseen korvausvastuuseen velkojien kärsimästä vahingosta.

Summa summarum: ennakoi tulevaa tilannetta, toimi ennen kuin on pakko, informoi velkojia ja kohtele heitä tasapuolisesti.

Janne Makkula

Lainsäädäntöasioiden päällikkö, varatuomari

Suomen Yrittäjät ry